Helsingin historia

Helsinki on Suomen pääkaupunkina kerännyt asukkaita joka puolelta maata. Silti Helsingillä on oma vahva kulttuurinsa ja jopa oma kieli — Stadin slangi.

Helsinki ja sen lähialueet muodostavat talousalueen, joka käsittää 1,2 miljoonaa asukasta ja 662 000 työpaikkaa.

Helsinki alkumetreillä

Nykyisten Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunkien paikalla oli 1200-luvulla lähinnä ruotsalaisten uudisasukkaiden perustamia pieniä kyliä.

Alunperin Helsinki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1550 Vantaanjoen suulle, Koskelan kylän paikalle. Samalla määrättiin Rauman, Ulvilan, Porvoon ja Tammisaaren kaupunkien porvarit muuttamaan Helsinkiin.

Helsingin perustamisen tarkoituksena oli muun muassa edistää kauppaa Venäjän kanssa. Alueella sijaitsi jo kuninkaankartano, joka toimi paitsi tilana myös Ruotsin hallinnollisena keskuksena. Helsinki kilpaili Tallinnan kanssa kaupankäynnistä Venäjälle. Väestönkasvu oli aluksi hidasta, sillä Ruotsin ja Venäjän väliset sodat heikensivät kasvua. 1500-luvun lopulla kaupungissa asui noin 500 ihmistä.

Kaupunki siirretään

1650-luvulla Helsinki siirrettiin lähemmäksi merta Vironniemelle parempien meriyhteyksien saavuttamiseksi. 1700-luvulla kaupunkia koettelivat sekä kaksi kolmasosaa kaupunkilaisista tappanut rutto että Venäjän miehitykset isovihan aikana. Kaupunki kuitenkin kasvoi ja kehittyi, ja varsinkin ruotsalaiset rakennuttivat huviloita kaupungin liepeille sekä toivat rahaa kaupunkiin.

Vuonna 1748 alkoivat ruotsalaiset rakentaa Helsingin edustalle merilinnoitusta turvallisuuden parantamiseksi. Saaristolinnoitus Viaporin, nykyisen Suomenlinnan, rakennustöitä johti everstiluutnantti Augustin Ehrensvärd.

1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen tulipalo tuhosivat laajoja alueita kaupungista, mutta tämä helpotti uuden asemakaavan suunnittelua ja toteuttamista. Vuonna 1808 loppui Ruotsin vallan aika Suomessa ja Suomi siirtyi Venäjän alaisuuteen.

Vuonna 1812 Helsingistä tuli suurruhtinaskunnan pääkaupunki ja keskustan rakennustyöt aloitettiin. Alue alkoi kasvaa, kun virastot ja yliopisto siirrettiin Turusta Helsinkiin.

Tulipalo tuhoaa kolmanneksen kaupungista

Sota ja tulipalo koettelivat kasvavaa kaupunkia. Noin 1854 alkanut Krimin sota, jota Itämerellä käytiin nimellä Oolannin sota, merkitsi helsinkiläisille yhden loisteliaan aikakauden loppua. Viaporin pommitukset pakottivat kansalaiset pakenemaan kodeistaan, mutta maihinnousua ei kuitenkaan tullut eikä Helsinki kärsinyt pahoja vaurioita. Pommitusten jälkeen Helsinki menetti kuitenkin yli kolmanneksen rakennuksistaan suuressa tulipalossa.

Helsingistä Suomen pääkaupunki

Keisari Aleksanteri I julisti Helsingin Suomen pääkaupungiksi 8. huhtikuuta 1812. Venäjän vallan alla olevaa Suomen pääkaupunkia alettiin rakentaa ja laajentaa. Kustavilainen Johan Albrecht Ehrenström laati kaupungille uuden arvoisensa asemakaavan, ja arkkitehtuurista vastasi Carl Ludvig Engel.

Jälleenrakennustöiden yhteydessä nykyinen Helsinki alkoi hahmottua. Vanhojen kauppiastalojen julkisivuja muutettiin Engelin suunnitelmien mukaisesti empire-tyylisiksi, rakennuksia purettiin ja siirrettiin uusien tieltä ja monia vanhoja taloja korotettiin kerroksella.

Katujen ja kortteleiden nimeäminen tuli ajankohtaiseksi, sillä yksistään jo palovakuutus vaati nimet näkyviin katujen kulmiin ja portteihin. Korttelinimiä käytettiin 1800-luvulla yleisesti myös asukkaiden keskuudessa, mutta ne alkoivat jäädä vuosisadan loppupuolella pois käytöstä.

Vuonna 1819 siirtyivät virkamiehet ja senaatin jäsenet keisarin käskystä Helsinkiin. Senaatti ei suhtautunut käskyyn suopeasti, sillä virkamiehistö ei mielellään muuttanut viihtyisästä Turusta vasta rakenteilla olevaan Helsinkiin.

Teollistuminen nopeuttaa väestönkasvua

1800-luvun lopulla Helsinki teollistui nopeasti ja ulkomaankauppa lisääntyi. Väestön määrä kasvoi ja asukasluku ylitti 100 000 asukkaan rajan 1900-luvun alkuun mennessä. Kasvava väestö vaati tilaa, ja uusia asuntoja pystytettiin Pitkänsillan pohjoispuolelle tehtaiden läheisyyteen. Alueelle muodostuneissa työläiskortteleissa katsotaan myös stadin slangin syntyneen, kun kieli jalostui suomen- ja ruotsinkielisen nuorison keskuudessa.

Suomi itsenäistyy

Suomi itsenäistyi vuonna 1917, ja siitä lähtien Helsinki on ollut Suomen tasavallan pääkaupunki. Itsenäistymisen jälkeen elinolot alueella olivat huonot. Kurjuus rikkaiden ja köyhien työläisten välillä kärjistyi sisällissodaksi vuonna 1918.

Toisen maailmansodan aikana vuosina 1939—1944 Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä useaan kertaan. Sodan jälkeen moni Helsingin lähialue liitettiin kaupunkiin, muun muassa Oulunkylä, Huopalahti, Haagan kauppala ja laajoja osia Helsingin maalaiskunnasta.

Vuoden 1952 olympiakisat Helsingissä muuttivat kaupungin katukuvaa monella tavalla. Kisoja varten rakennettiin muun muassa Olympiastadion, Olympialaituri, Helsinki-Vantaan lentoasema ja iso osa Otaniemen Teekkarikylästä urheilijoiden majoittamiseksi. Kisojen vieraita varten Suomeen tuotiin ensimmäistä kertaa Coca-Colaa ja purukumia.

Helsinki oli vuonna 2000 yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.

Alue ja väestö nyt

Helsinki sijaitsee Suomenlahteen ulottuvalla noin seitsemän kilometriä pitkällä niemellä ja sitä reunustavilla saarilla. Kaupungin edustalla avautuu meri, jossa on muutamia kallioluotoja. Helsingin esikaupunkialueet ovat levinneet sisämaahan päin viuhkamaisesti.

Kaupunki on jaettu yhteensä 54 kaupunginosaan. Asukkaita Helsingissä on noin 560 000. Helsingin ja samalla koko Suomen hallinnollinen keskus on kantakaupungin eteläisissä Kluuvin, Kruununhaan ja Kampin kaupunginosissa.

Helsinki muodostaa yhdessä Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa pääkaupunkiseutualueen. Helsingin seutuun kuuluvat Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava ja Sipoo. Helsingin seudulla on 1,2 miljoonaa asukasta, 23,6 prosenttia koko Suomen väestöstä.