Eduskuntatalo

Arkadianmäellä sijaitseva karun juhlallinen Eduskuntatalo on itsenäisyyden ja suomalaisen päätöksenteon korkein monumentti sekä 200 kansanedustajan työpaikka.

Eduskuntatalo on viimeistelty kokonaistaideteos, jossa rakennustaide, taideteollisuus, taidekäsityö ja kuvataide muodostavat yhdenmukaisen, arkkitehtuurin ehdoista lähtevän kokonaisuuden.

Vääntöä arkkitehdistä ja paikasta

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksellä säätyvaltiopäivät muutettiin yksikamariseksi eduskunnaksi, mutta suomalaiset kansanedustajat saivat odottaa vuoteen 1931 asti, ennen kuin 200-jäseniselle parlamentille saatiin oma talo.

Heti uuden eduskunnan perustamisen jälkeen järjestettiin eduskuntatalon suunnittelukilpailu. Kilpailun voitti arkkitehti Eliel Saarinen, mutta hanke ei kuitenkaan toteutunut. Vuonna 1924 järjestettiin uusi kilpailu, jonka voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Eduskuntatalon sijoituspaikasta pidettiin myös kilpailu. Valtiopäivätalo päätettiin rakentaa Mannerheimintien varrelle, vaikka Arkadianmäki sijoittui kilpailussa vasta kolmanneksi.

Rakennus on kokonaistaideteos, johon pääarkkitehti J. S. Sirén suunnitteli myös tärkeimpien tilojen kalusteet, valaisimet ja lukuisat yksityiskohdat. Eduskuntatalon sisustus noudattelee talon sisäistä hierarkiaa: mitä tärkeämpi toiminto, sen juhlavampi ulkoasu. Jokaisella kerroksella on oma ilmeensä.

Kansalaisilla on mahdollisuus seurata kaikkia eduskunnan täysistuntoja yleisölehteriltä, jonka ovi avataan 15 minuuttia ennen kunkin istunnon alkua. Suomalaisen lainsäädännön valtakeskukseen järjestetään myös opastuskierroksia, ja vuosittain parlamenttiin tutustuukin yli satatuhatta vierasta.