© Helsingin kaupungin kuvapankki / Mika Lappalainen
Helsingin tuomiokirkko
Tietoja Helsingin tuomiokirkosta
| Yhteystiedot | Helsingin tuomiokirkko |
|---|---|
| Kotisivut | tuomiokirkko.kirkkohelsinki.net/ |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel ja Ernst Bernhard Lohrmann |
| Rakennettu | 1830-1852 |
| Vihitty käyttöön | 15. helmikuuta 1852 |
| Kirkkosali | 1300 istumapaikkaa |
| Alttaritaulu ja tekijä | "Jeesuksen hautaaminen", Timeon Karl von Neff |
| Sijainti | Kartta |
Senaatintorin pohjoislaidalla sijaitseva tuomiokirkko on eräs Helsingin tunnetuimmista symboleista. Kirkko toimii Helsingin hiippakunnan piispankirkkona ja Helsingin kaupungin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkona.
Tuomiokirkko on osa 1820—1850-luvuilla rakennettua Helsingin empirekeskustaa. Keskustan asemakaava on Johan Albrecht Ehrenströmin käsialaa, ja tärkeimmät rakennukset suunnitteli Carl Ludvig Engel. Ehrenströmin asemakaavassa Senaatintorin pohjoispuolinen kallio oli varattu luterilaisen pääkirkon paikaksi. Engel laati jo vuonna 1819 ensimmäiset suunnitelmat kirkosta ja hioi sen arkkitehtonista tyyliä vuosikymmenen ajan. Rakennustyöt aloitettiin 1830.
Engelin kuolinvuonna 1840 kirkko oli niin valmis, että siellä voitiin samana vuonna pitää yliopiston 200-vuotisjuhla. Rakennustöiden valvontaa jatkoi Engelin kuoleman jälkeen hänen apulaisensa E. B. Lohrmann, jonka johdolla kirkon ulkoasuun tehtiin merkittäviä muutoksia. Kirkko vihittiin lopullisesti käyttöön vasta vuonna 1852, jolloin se nimettiin keisari Nikolai I:n ja pyhän Nikolauksen mukaan Nikolainkirkoksi.
Nikolainkirkosta Helsingin kruunuksi
Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 kirkon aiempi venäläinen nimi Nikolainkirkko vaihdettiin Suurkirkoksi. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin vuonna 1959, Suurkirkosta tuli Helsingin tuomiokirkko.
Vuosittain kirkossa vierailee yli 350 000 ihmistä, joista osa käy kirkollisissa tilaisuuksissa. Enemmistö on kuitenkin turisteja — yleisö onkin ristinyt puhtaan valon kauniin kirkon Helsingin kruunuksi.