Ruiskumestarin talo

Ruiskumestarin talo esittelee 1860-luvun pikkuporvariston kotielämää. Talo on sisustettu ruiskumestari Alexander Wickholmin ja hänen perheensä kodiksi. Perheeseen kuuluivat ruiskumestarin lisäksi vaimo Erika ja kolme lasta Augusta, Alexander ja Frans.

Elämää 1800-luvulla

Ruiskumestarin talon sisustus on kuvitteellinen kotimiljöö, jossa osa esineistä ja huonekaluista ajatellaan perityiksi, osa kotia perustettaessa hankituiksi ja osa myöhemmin ostetuiksi. Kokonaisuus syntyy eriaikaisten ja erityylisten osasten yhteensovittamisesta.

Piharakennuksessa on kaksi kamaria. Toisessa on esillä Ruiskumestarin talon konservointihistoria. Toisen kamarin esineet kertovat 1800-luvun taloudenpidosta ja lasten elämästä.

Vanhan puurakennuksen tie museoksi

Ruiskumestarin talo on Helsingin kantakaupungin vanhin alkuperäisellä paikallaan säilynyt puurakennus. Se valmistui viimeistään vuonna 1818. Myös piharakennus, jota on käytetty saunana, leivintupana ja asuinhuoneistona, on peräisin 1800-luvun alusta. Tontilla oli aikanaan talli, navetta ja vaunu- ja puuvaja.

Ruiskumestari Alexander Wickholm osti kiinteistön 1859. Päärakennus oli jo tuolloin maalattu okrankeltaiseksi, ja ulko-oven eteen oli rakennettu avokuisti. Huonejärjestys on säilynyt alkuperäisenä. Sali ja kamari ovat kadun puolella, keittiö, eteinen ja toinen kamari pihan puolella.

Tontti rakennuksineen säilyi Wickholmin suvun hallussa vuoteen 1974, jolloin ruiskumestarin tyttärentytär Martta Bröyer myi kiinteistön Helsingin kaupungille. Kaupunginmuseo entisöi rakennukset, ja museo avattiin yleisölle 1980.