Sotamuseo

Sotamuseon tehtävänä on tuottaa sotahistoriaan liittyvää tietoa ja palveluja puolustushallinnon, muiden viranomaisten sekä muun yhteiskunnan tarpeisiin.

Sotamuseon kokoelmat

Sotamuseon kokoelmat koostuvat esine- ja valokuvakokoelmista. Kokoelmat karttuvat lahjoitusten ja puolustusvoimilta kirjanpitosiirtoina saadun materiaalin ansiosta. Esinekokoelmiin lukeutuu muun muassa lippu-, kunniamerkki-, ase-, varus- ja taidekokoelmat sekä esineistöä Ruotsin vallan ajoilta nykypäivään. Painopiste on itsenäisyyden ajassa.

Hakkapeliitoista YK-jääkäreihin

Sotamuseon perusnäyttely esittelee Suomen sotahistoriaa Ruotsin ja Venäjän vallan ajoista itsenäistymistaistelun ja vuosien 1939—1945 sotien kautta nykyaikaan. Esillä on eri aikakausien aseistusta, varusesineitä, univormuja, kunniamerkkejä ja lippuja sekä sota-aiheista taidetta. Esineistöä täydentävät kuva- ja arkistomateriaali sekä talvi- ja jatkosota-aiheiset multimediaohjelmat.

Sota sulki museon mutta kartutti kokoelmaa

Esitys Sotamuseon perustamiseksi hyväksyttiin 25. marraskuuta 1929, ja Liisankatu 1:ssä Sota-arkiston kellaritiloissa sijainneen museon avajaiset pidettiin 18. lokakuuta 1930. Vuonna 1933 Sotamuseon näyttelytilat siirrettiin Suomenlinnassa Kustaanmiekalla sijaitsevaan Carpelanin kasarmiin.

Sotavuosina 1939—44 esineistöä siirrettiin varastoon ja museo suljettiin yleisöltä. Samaan aikaan esinekokoelmat karttuivat huomattavasti sotien aikana aktiivisen keruutoiminnan ja lahjoitusten ansiosta. Kokoelmia esiteltiin Messuhallissa järjestetyissä sotasaalis- ja sotamuistonäyttelyissä.

Ensimmäisinä rauhanvuosina Sotamuseolla ei ollut näyttelytiloja. Vuodesta 1948 museon laivastokokoelma sijaitsi Carpelanin kasarmissa, ja samana vuonna avattiin Suomenlinnassa myös rannikkotykistön historiaa esittelevä näyttely. Nykyisissä tiloissaan, arkkitehti Evert Lagerspetzin piirtämässä entisessä 1. Uudenmaan tarkk´ampujapataljoonan kasarmissa vuodelta 1883, museo on ollut vuodesta 1949.