Suomenlinnan kirkko

Yksi Helsingin vanhimmista kirkoista on Suomenlinnan saaren kirkko, joka sijaitsee Isolla Mustasaarella lauttarannassa. Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluva kirkko on erittäin suosittu hääkirkko, joka toimii myös erityisjumalanpalvelusten pitopaikkana esimerkiksi saarella sijaitsevalle Merisotakoululle.

Venäläiskirkko suomalaistettiin itsenäistymisen jälkeen

Viaporin merilinnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1748. Aikomuksista huolimatta ei erillistä, ruotsalaisen arkkitehdin Carl Hårlemanin suunnittelemaa kirkkorakennusta saatu tehdyksi. Susisaaren linnoitusrakennelmissa oli kuitenkin tila kirkkosalille, ja matkailijoiden päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1785 löytyy myös maininta saaren puisesta kirkosta.

Kun Ruotsi oli menettänyt Viaporin ja koko Suomen Venäjälle vuonna 1809, alkoivat kirkon rakennussuunnitelmat viritä uudelleen. Vuonna 1836 keisari Nikolai l antoi tehtävän pietarilaiselle arkkitehdille Konstatin Thonille.

Kirkko oli alkujaan ruhtinas Aleksanteri Nevskin muistolle omistettu ortodoksinen Viaporin venäläisen varuskunnan kirkko. Se muutettiin luterilaiseksi Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1928, koska pidettiin epäsopivana, että kaupunkiin tulijoita tervehti ensimmäisenä venäläistyylinen kirkko. Vuonna 1919 tehdyssä muutostyössä kirkon viisi sipulikupolia, ikonit ja muu "venäläisyyteen viittaava" poistettiin ja samalla kirkkorakennuksen arkkitehtuuria muutettiin huomattavasti kustavilaistyyliseksi.

Puolustusvoimat luovutti Suomenlinnan kirkon vuonna 1960 Helsingin luterilaisille seurakunnille, jotka kolme vuotta myöhemmin tekivät siihen laajoja korjauksia arkkitehti V. Leisténin suunnitelmien mukaan. Helsingin piispa Martti Simojoki vihki Suomenlinnan kirkon uudelleen käyttöön 9. helmikuuta 1964. Siitä lähtien myös moni suomenlinnalainen on kastettu ja vihitty avioliittoon saaren omassa kirkossa. 1980-luvulla kirkon alla olevaa kryptaa syvennettiin ja sinne rakennettiin seurakuntasali sekä tila lapsityölle.

Harvinainen kirkkomajakka

Jykevän kivikirkon tornissa toimii yhä maailmanlaajuisesti harvinainen lento- ja laivaliikennettä palveleva majakka. Majakka vilkuttaa neljää lyhyttä välkähdystä, joka on morseaakkosina H kuten Helsinki. Kirkkoa ympäröivä vuonna 1850 tehty aitaus on tehty ruotsalaisaikaisista tykinputkista ja salmien sulkemiseen käytetyistä ketjuista. Itsenäistymisen jälkeen sisäänkäyntiä reunustavien tykkien päälle kiinnitettiin Suomen vaakunaleijonat.

Kirkon sivustalla erillisessä tapulissa sijaitseva kirkonkello on Suomen suurin. Se on valettu vuonna 1885 Moskovassa ja painaa 6683 kiloa. Kirkon seinustalla ovat talvisodan, jatkosodassa kaatuneiden rannikkopuolustajien ja Suomen merivoimissa kaatuneiden virolaisten muistomerkit.