Tuomarinkylän museo

Tuomarinkylän kartano sijaitsee peltojen keskellä kohoavalla mäellä Pohjois-Helsingissä. Päärakennuksen upouusi Tyylikästä-näyttely esittelee helsinkiläisiä sisustustyylejä barokista funkikseen Helsingin kaupunginmuseon hienon huonekalu- ja koriste-esinekokoelman avulla.

Sisustuksen suuntaukset barokista funktionalismiin

Tyylikästä-näyttely tarjoaa runsaan ja monipuolisen otoksen helsinkiläiskotien sisustamiseen ja koristamiseen käytettyjä esineitä vuosisatojen varrelta. Huonekalujen lisäksi esillä on taidetta, käsitöitä, hopeaa, lasia, keramiikkaa, sisustustekstiilejä, muotikuvia ja suunnittelijoiden piirroksia. Tyylien peruspiirteiden lisäksi näyttelyssä esitellään myös sisustamiseen vaikuttaneita eri aikakausien uutuuksia ja keksintöjä.

Näyttelyssä on monia kiinnostavia esineitä ja interiöörejä, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan esillä. Näistä komeimpia on von Frenckellin perheen biedermeiertyylinen musiikkisalonki. Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n tuella näyttelyä varten on konservoitu kauan varaston suojissa huonon kunnon vuoksi olleita loistohuonekaluja, joiden kunnostamiseen museon voimavarat eivät ole riittäneet. Näyttelyä täydentämään ja syventämään toteutetaan kaupunginmuseon kotisivuille tyylihistoriallinen verkkonäyttely, johon yleisö voi tutustua myös näyttelyssä.

Museorakennuksen historiaa

Kylän nimenä Tuomarinkylä (Domarby) tunnettiin jo keskiajalla. Kartanon nimenä se esiintyy 1700-luvun puolivälissä, jolloin kartanon omisti majuri Magnus Brunow. Sotakamreeri Johannes Weckström osti kartanon 1781, ja hänen rakennuttamansa nykyinen päärakennus valmistui viimeistään 1790. Samalta ajalta ovat peräisin kolme piharakennusta, joista yhdessä toimii nykyisin Lastenmuseo. Weckströmin kuoltua kartano siirtyi sukulaisten haltuun, jotka taas möivät kartanon edelleen kauppias Jacob Kavaleffille. Kavaleffin jälkeläiset myivät kartanon 1917 Helsingin kaupungille. Perhe asui kuitenkin päärakennuksessa 1950-luvun lopulle.

Kartanon päärakennus restauroitiin 1960-luvun alussa. Ulkoasultaan ja väritykseltään se palautettiin 1700-luvun lopun asuun. Museo avattiin yleisölle 1962. Helsingin kaupunki hoitaa ja viljelee yhä kartanon maita, ja ympäröivät pellot muodostavat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden.