Työväenasuntomuseo

Linnanmäen juurella sijaitseva kodikas museo esittelee työväen asumista ja elämää Helsingissä viime vuosisadalla. Museorakennus kuuluu ensimmäisiin kaupungin rakennuttamiin kunnallisiin työväenasuntoihin.

Työläisasumista seitsemällä vuosikymmenellä

Työväenmuseon hellahuoneet kertovat yhdeksän perheen elämäntarinat. Huoneet on kalustettu talossa eri aikoina asuneiden perheiden kodeiksi, 1910-luvulta aina 1980-luvulle asti. Valitut perheet edustavat talon asukkaita lapsiperheistä eläkeläisiin. Huoneet on sisustettu vastaamaan mahdollisimman tarkoin niitä huoneita, joissa perheet todellisuudessa asuivat.

Osa näyttelyn esineistä on saatu lahjoituksina talon entisiltä asukkailta ja heidän perikunniltaan, osa on peräisin museon omista kokoelmista. Näyttely kertoo myös työväestön ruokakulttuurista ja sen muuttumisesta vuosikymmenten kuluessa.

Työväenasunnosta museoksi

Vuonna 1909 Alppilan Kirstinkujan varrelle valmistui neljä puista asuinrakennusta kaupungin omia työntekijöitä varten. Talot kuuluivat ensimmäisiin kunnallisiin työväenasuntoihin ja asukkaat olivatkin pääosin monilapsisia työläisperheitä.

Asunnot olivat pieniä, mutta ne oli varustettu mukavuuksilla, vesijohdolla ja viemärillä. Asuntoihin kuului myös ikkunallinen kylmäkomero ja vinttikomero ja jokaisella asunnolla oli kellarissa oma kuivakäymälä.

Vuoden 1966 asemakaavassa talot määrättiin purettaviksi, mutta ne suojeltiin kuitenkin 1986 tehdyllä asemakaavan muutoksella. Helsingin kaupunginmuseon käyttöön korjatussa yksikerroksisessa talossa on kuusi porrashuonetta ja jokaisessa kaksi hellahuonetta. Huoneiden kiinteää kalustusta täydennettiin korttelin muista rakennuksista talteen otetuilla vanhoilla kalusteilla.